Kuule seireenien laulu

[Meiko]

Vesi liplatti saaren rannalla.
Jalat upposivat pehmeään hiekkaan.
Jos oli tarkka, saattoi kuulla kaunista laulua toiselta saarelta.

Meiko istahti kivikalliolla kokoontaitettavalle tuolille ja avasi maalaustarvikesettinsä. Tyttö asetti tyhjän taulukankaan maalaustuelle ja alkoi sekoittamaan värejä. Hän poimi hentoon käteensä siveltimen ja katsoi ympärilleen. Seireenit inspiroivat häntä ja erityisesti niiden viettelevän kaunis laulu.

Laulusta kuitenkin menivät vain sekaisin miehet ja miehiä kehotettiin pysymään kaukana seireenisaaresta. Seireenien loukkuun jääneillä saattoi olla kovakin kohtalo.
Meiko huokaisi ja otti hyvän asennon tuolillaan, ja alkoi hahmottelemaan seireenin ääriviivoja. Ne olivat kaikki kauniita naisia ulkopäin, mutta kun ne muuttuivat.. ne olivat rumia ja kylmäsydämisiä olentoja.

Tyttö hahmotteli kauniin seireenin viereen nuoren miehen, joka oli laulun lumoissa. Meiko ajatteli, miltä tuntui tulla vietetellyksi ja sitten kuolla raa'asti. Tyttö alkoi nyt vahventamaan mustalla maalilla hahmojen rajoja ja hymyili. Oli aina palkitsevaa tehdä kaunis maalaus.

// Joku tänne? Ei mielellään mitään verisiä kuolemaan asti käyviä tappeluita, mieluiten jotain humoristista //

[tyler]

/käykö jos mie tulen/

Ryo ui järvessä sutena. Poika näki kauempana saaret ja seireenit, mutta jotenkin poikaa ei haitannut niiden laulu, joka varmasti johtui siitä, että pojalla oli korvatulpat korvissa. Ryo ui eteenpäin yhtä saarta kohti, jonka rannalla hän näki jonkun hahmon. Hahmo kiinnosti jotenkin poikaa, se kuka tämä oli ja mitä tämä teki saarella. Ryo ui ja ui ja tuli vihdoin saaren rantaan ja nousi hietikolle, joka oli kuuma auringonpaisteessa.

Ryo käveli varovaisesti hahmoa kohti ja huomasi vasta nyt tämän olevan tyttö ja tämä maalasi. Poika asteli eteenpäin vielä muutaman askeleen, mutta sitten hän pysähtyi. ''Entä jos tyttö pelästyy minua?'' poika ajatteli ja katseli tyttöä, joka näytti olevan maalauksen lumoissa.

[Meiko]

// Jup ^^ //

Meiko kumartui nostamaan uuden värituubin maasta ja puristi väriä paletille. Tyttö otti ohuemman siveltimen ja alkoi maalaamaan seireenin kauniita, pitkiä vaaleita hiuksia. Meiko hymyili maalaukselle. Maalaus saattoi olla parhaimpia mitä ikinä hän oli maalannut. Seireenin kasvot näyttivät lähes aidoilta sen laulaessa. Miehen silmät tuijottivat hartaasti seireeniä ja tyttöä alkoi yhtäkkiä surettaa.

Miehen kohtalo olisi raaka - seireeni söisi hänet elävältä. Meiko pyyhkäisi silmäkulmastaan kyyneleen ja naurahti hiljaa itsekseen. Se on vain maalaus, hän muistutti itselleen ja siveli seireenin huuliin vaaleanpunaista.

[tyler]

Ryo katseli Meikoa. Poika lähti hiljaa liikkeelle ja kiersi kauempaa aivan tytön taakse. Poika olisi alkanut nauraan, jos hän pystyisi sutena, koska tyttö ei vieläkään näyttänyt huomanneen häntä.

Ryo tuijotti hienoa maalausta hetken ja sitten Seireeniä, jota tyttö maalasi. ''hän on tosi hyvä maalaamaan'' poika ajatteli.

[Meiko]

Jossain alitajunnassan hän tunsi, kuinka joku tuijotti hänen maalausta, mutta siltikään ei irrottanut katsettaan maalauksestaan. Meiko kumartui lähemmäs maalausta ja sipaisi nuoren miehen hiuksiin varjoja. Sitten tyttö irrotti katseensa - ja säikähti sutta takanaan. Meiko hypähti tuoliltaan, mutta ei huutanut mitään. Tytön silmät laajenivat lautasen kokoisiksi. "Mitä..?", hän kysyi hämmästyneenä, mutta samalla peläten. Olihan susikin eläin ja Meiko rakasti eläimiä, mutta susi oli vain vaarallisempi eläin.

Tyttö perääntyi vähän ja varovasti, ettei kaataisi maalaustaan. Meiko pakotti itsensä pysähtymään, vaikkakin panikoi säikähdyksen vuoksi. Hän kyllä tiesi, että pakoon juoksemisessa ei olisi mitään järkeä.

[tyler]

Ryo katsoi säikähtäneeseen Meikoon. Poika napitti ruskeilla suden silmillään tyttöä ja istui paikoillaan. Susi ei näyttänyt yhtään siltä kuin se aikoisi hyökätä tytön kimppuun, ei lainkaan. Se vain istui ja tuijotti välillä maalausta ja sitten Meikoa.

''Miksi kaikki aina pelkäävät susia? Eivätkö he ymmärrä, että sudet oikeastaan pelkäävät ihmisiä enemmän kuin ihmiset niitä, mutta ei poika pelännyt tätä tyttöä, mutta tyttö pelkäsi häntä.'' Ryo katsoi Meikoa, eikä viitsinyt muuttua, jottei säikäyttäisi tyttöä enemmänkin.

[Meiko]

Meiko katsoi sutta epäröivästi. "Sinä et hyökkää?", tyttö kysyi ja uskalsi rentoutua vähän. Ehkä sudesta ei ollutkaan varmaa. Meiko astui pari askelta eteenpäin ja tuli kohta suden eteen. Tyttö katsoi tätä hiljaa ja nosti sitten kätensä.

Meiko laski katsensa varovasti Ryon päähän ja silitti sitä. Hän todella toivoi ettei susi tekisi mitään yllättävää.

// kesti vähä kun meidän naapuri kävi tääl -_______- //

[tyler]

Ryo katsoi tytön kättä hiljaa ja antoi sen silittää päätään. Poika alkoi haistella tytön kättä ja tämän vaatteita. Ne haisivat ihmisille. ''tyttö on siis ihminen.'' poika ajatteli. ''Mutta ei hän ainakaan ilkeä ole.'' poika jatkoi ajattelua. Ryo oli jo kauan aikaa inhonnut ihmisiä, ja hänellä oli muistoja ja arpia niin fyysisiä ja henkisiä, ihmisten takia. Hetken aikaa pojan, tai suden silmissä kävi ihmismäinen surullinen katse, hänen muistaessaan menneisyyden tapahtumat.

[Meiko]

Meikon kasvoille nousi hymy, kun susi alkoi haistella kättä ja vaatteita. Tyttö naurahti. "Sinäpä olet mukava susi", hän sanoi hiljaisella ja pehmeällä äänellä - ja rentoutui lopulta kokonaan. Meiko rapsutti Ryota korvan takaa ja nousi sitten vähän. "Jos ei haittaa, niin jatkaisin maalamistani", tyttö kuiskasi ja hymyili sudelle. Hän käveli takaisin tuolille ja istahti siihen. Meiko nosti paletin ja kastoi siveltimensä punaiseen väriin värittäen auringon laskua taustalle.

[tyler]

Ryo katsoi tyytyväisen näköisenä Meikoon ja näytti siltä kuin susi olisi nyökännyt. Poika tuli tytön viereen katsomaan, kun tämä maalasi. Samassa Ryo haistoi oudon hajun kaukaa ja kuuli pienesti, kun tyttöä huudettiin, tai ainakin hän uskoi niin. Ryo kääntyi katsomaan taakseen ja näki tuttuja ihmisiä menneisyydestään.

Ryo tuijotti vihaisena heitä kohti tulevia ihmisiä ja kyyristyi vihaisena, hyökkäävän näköisenä ja alkoi murista kovaa. Suden terävät pitkät hampaat välkähtivät välillä suden avatessa suutaan murahtaen kovempaa.

[Meiko]

Meiko havahtui maalaamisen äärestä kuullessaan kun hänen nimeä huudettiin. Tyttö laski tavaransa maahan ja nousi tuolilta.
Meiko jähmettyi kuitenkin kun Ryo alkoi vihaisena murista. Tyttö kyykistyi ja alkoi silittää suden päätä. "He ovat ystäviä, eivät he tee mitään", hän kuiskasi rauhoitellen Ryota. Meiko katsoi ihmisiä. "Pysykää siellä..", tyttö heilutti käsiään, etteivät ihmiset tulisi lähemmäksi.

[tyler]

Ryo säikähti Meikon äkkinäistä silittämistä ja murahti vihaisesti tytölle ja melkein näykkäsi tätä kädestä. Poika säikähti itsekkin äkkinäistä liikettään. ’’Mikä minulle tuli?’’ poika ajatteli ja kääntyi katsomaan ihmisiin, jotka katsoivat häntä vihaisena, ja siltä, että ne tunnistivat suden eläinihmiseksi. ’’Saastainen elukka,’’ ihmiset huusivat ja tulivat lähemmäs ja kun he pääsivät tytön ja suden luo he potkaisivat sutta niin lujaa, että tämä kaatui maahan. Ihmiset katsoivat Meikoon. ’’Älä ole tuon saastaisen kirppukasan kanssa. Et tiedä millainen hän on. Hän ei ole eläin’’ ihmiset sanoivat.

Ryo tuijotti ihmisiä raivoissaan. Poika murisi vieläkin vihaisempana. '’vai ystäviä, pah’’ poika ajatteli.

/sori mun ruma kieli/

[Meiko]

// Ei se mitää XD //

Meiko säikähti Ryon näykkäystä ja veti kätensä pois. Tyttö vilkaisi ihmisiin.
Meiko katsoi ihmisiä kuin olisi purskahtamassa itkuun näiden potkaistessa sutta. Tyttö perääntyi ja hautasi kasvonsa käsiinsä lähtien juoksemaan pois. Ihmiset huutelivat hänen peräänsä ja pari lähti seuraamaan, mutta Meiko ei pysähtynyt. Tyttö juoksi ja juoksi niin kauan kun jalkoja alkoi särkeä vietävästi ja hän kaatui rähmälleen pieneen puiston tapaiseen metsään saapuessaan.

[tyler]

Ryo katsoi hätääntyneenä Meikon perään. '’Älä mene.. Alä jätä minua’’ pojan olisi tehnyt mieli huutaa, mutta ei pystynyt sutena puhumaan. Ryo katsoi tytön perään ja lähti juoksemaan ihmisiä karkuun hätääntyneenä, samaan suuntaan, kuin Meiko oli mennyt. Poika halusi kertoa tytölle, kuka oikeasti oli.

Ryo juoksi niin lujaa, kuin jaloistaan pääsi ja pysähtyi paikalleen, kun Meiko kaatui maahan. Poika asteli varovaisesti tytön luo ja tökkäsi tätä surullisesti nenällään, suden korvat oli painunut surullisesti pojan päätä vasten tämän tullessa Meikon eteen.

[Meiko]

Meiko voihkaisi ja tunsi märän nenän tökkäävän itseään. Tyttö nosti katseensa maasta ja pyyhkäisi poskeltaan hiekkaa. Hän tuijotti hetken Ryota silmiin ja nousi sitten istumaan. Meiko pyyhki vaatteistaan hiekkaa ja huoahti. Käsiin, jalkoihin ja naamaan oli tullut pieniä verisiä naarmuja, joita koski paljon hiekan tunkeutuessa haavoihin.